Kuntoutuksen merkityksiä sydänkuntoutujille

”Kuntoutujan lähtökohtana kuntoutukseen näyttäisi olevan toivo terveydenmuutoksesta ja toivo paremmasta fyysisestä kunnosta. Kuntoutujalla on myös pelko sairaudesta, joka lisää kuntoutujan halua terveydenmuutokseen. Toisaalta kuntoutujalla on myös epäluuloa kuntoutusta kohtaan sekä pelkoa epäonnistumisesta.”

Näin toteaa Ville Karhunen keväällä 2018 julkaistussa pro gradu -tutkielmassaan, jossa hän paneutuu kuntoutuksen merkityksiin sepelvaltimotaudista kuntoutuville. Monen sydänsairauksista kuntoutuvan on varmasti helppo samaistua näihin ajatuksiin, kun yllättävä käänne terveydentilassa sattuukin omalle kohdalle.

Karhunen tutki työssään Peurungan kuntoutuskeskuksen sydänkuntoutujia, tarkoituksenaan selvittää millaisia merkityksiä kuntoutujat antavat sydänkuntoutukselle. Kuntoutujat osallistuivat ryhmähaastatteluihin, joiden perusteella Karhunen kokosi yhteen eri merkityskokonaisuuksia koskien sydänkuntoutusta. Haastateltavia oli tutkimuksessa yhteensä 60 ja ryhmät koostuivat pääasiassa työikäisistä, sepelvaltimotautia sairastavista, miespuolisista henkilöistä.

Työn tuloksena sydänkuntoutujilta nousi esiin kuusi pääteemaa: toivo terveydenmuutoksista, ennakkoluulot, vertaistuki, omatoimisen kuntoutuksen haasteellisuus, teknologia kuntoutuksen apuna ja läheisten tuki kuntoutuksessa.

”Kuntoutujalle vaikeinta on omatoiminen kuntoutusjakso.”

Kuntoutusviikon ja sen tuoman vertaistuen koettiin lisäävän voimavaroja kuntoutukseen. Kokemusten jakaminen toisten ihmisten kanssa ja ryhmähengen muodostuminen nähtiin merkittävänä asiana kuntoutuksen onnistumisen kannalta. Kuntoutusviikko koettiin myös eräänlaisena irtiottona arjesta, jolloin kuntoutuja sai keskittyä oman terveytensä edistämiseen ilman arkielämän velvollisuuksia.

Kuntoutusviikkoa seuraava omatoimisen harjoittelun jakso nähtiin puolestaan vaikeana. Karhusen mukaan kuntoutujat kokivat haastavaksi löytää motivaatiota itsenäiseen harjoitteluun, koska se tarkoitti monen kuntoutujan kohdalla elämäntapamuutoksen tekemistä.

Ryhmässä harjoittelu mielekkäässä liikuntapaikassa oli kuntoutujien mielestä tärkeää, kun taas yksin harjoittelu liikuntapaikassa, joka ei tuntunut ”omalta” laski motivaatiota.

Teknologia nähtiin kuntoutuksessa hyvänä apuna, jota pystyttiin hyödyntämään erityisesti omatoimisen kuntoutusjakson aikana. Teknologian avulla kuntoutuja pystyi saamaan välitöntä palautetta harjoittelustaan ja seuramaan edistymistään, joka puolestaan antoi lisämotivaatiota harjoitteluun. Myös läheisten tuki koettiin tärkeänä omatoimisen harjoittelun tukena, etenkin läheisten osallistuessa toimintaan kuntoutujan mukana.

Karhunen kertoo, että jatkossa pitäisi pyrkiä löytämään vaikuttavia tapoja lisätä sydänkuntoutujien motivaatiota kuntoutukseen.

Karhusen työ on osa laajempaa KELA:n rahoittamaa sydänkuntoutujien etäkuntoutushanketta.

Lähde:Karhunen, V. 2018. Kuntoutuksen merkityksiä sydänkuntoutujille. Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, fysioterapian pro gradu -tutkielma.

Fysio Center järjestää yhdessä LeWell hyvinvointi- ja kuntoutuskeskuksen kanssa sydänterveyttä edistävää kuntoutusta, jossa hyödynnetään langatonta EKG-seuranta -teknologiaa. EKG-seurannasta saadun datan avulla kuntoutuja saa palautetta harjoittelustaan ja pystyy seuraamaan kehitystään kuntoutuksen edetessä. Ryhmissä jokainen kuntoutuja saa yksilöidyn harjoitusohjelman ja harjoittelu tapahtuu fysioterapeutin ohjauksessa. Ohjaajan lisäksi tukea ja kannustusta saa aina myös muilta ryhmäläisiltä.

Lue lisää sydänkuntoutusryhmistämme: https://fysiocenter.fi/ajankohtaista/sydanvalmennus/.

Teksti: Erik Niemi, fysioterapeuttiopiskelija, JAMK