Crosstraining-harjoittelun loukkaantumisriski

Crosstraining:llä on pahiksen maine. Treenihän on niin kovaa, että se ei voi olla terveydelle hyväksi? Onko todella näin? Arvuuttelun voi lopettaa, sillä tutkimustieto Crosstraining:stä lisääntyy jatkuvasti.

The Journal of Sports Medicine and Physical Fitness julkaisi tammikuussa 2017 artikkelin
(Moran et al.) Iso-Britanniassa tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin Crosstraining:iin liittyvää loukkaantumisriskiä ja siihen vaikuttavia osatekijöitä. Oletuksena oli, että väsyneenä ja isoilla painoilla huonolla tekniikalla tehdyt toiminnalliset liikkeet altistavat loukkaantumiselle.

 

Miten loukkaantumisriskiä arvioidaan?

Loukkaantumisriskin tarkka arviointi on vaikeaa. Siihen kun vaikuttavat useat tekijät, kuten harjoittelutausta, loukkaantumishistoria ja sukupuoli. Myös se, onko harjoittelu omatoimista vai valmentajan alaista, vaikuttaa loukkaantumisriskiin. Arvioimalla loukkaantumisriskin suuruus ja siihen vaikuttavat tekijät, pystytään harjoittelua ja valmennusta painottamaan loukkaantumisia ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Valmentaja tai treenaaja voi esimerkiksi kirjata ylös ja säädellä eri lihasryhmille kohdistuvaa työmäärää viikko- ja kuukausitasolla.

Tutkimuksen toteutus

Moranin (2017) tutkimukseen osallistui 117 täysi-ikäistä normaalipainoista Crosstraining harrastajaa (66 miestä ja 51 naista) kahdelta Iso-Britannialaiselta CrossFit–boksilta. Molemmat ryhmät noudattivat samaa harjoitusohjelmaa. Kaikilla osallistujilla oli vähintään vuoden kokemus Crosstraining- harjoittelusta.

Tutkittavien loukkaantumisten määrää seurattiin 12 viikon ajan.. Treenipoissaoloja aiheuttaneista ,loukkaantumisista merkittiin ylös sijainti kehossa ja syntymekanismi.

 

 

Yhteenveto

Crosstraining:n loukkaantumisriski on verrattavissa juoksuun, triathloniin, painonnostoon, voimisteluun ja voimanostoon. Riski on alhaisempi kuin amatöörijoukkuelajeissa, kuten jääkiekossa, koripallossa, jalkapallossa ja rugbyssa. Käykö miehille painoöverit? Naisten alhaisempi loukkaantumisriski saattaa johtua tarkoituksenmukaisemmista kuormista, liikkeiden sopivimmista variaatioista ja oikeaoppisista liikkeistä (Weisenthal ym. 2014; Partridge ym. 2014).

Aiempi loukkaantumishistoria lisää loukkaantumisriskiä. Tämä voi johtua lihasten voimatasojen epätasapainosta, heikentyneestä liikkuvuudesta, arpikudoksesta tai ylipäänsä siitä, että kehon toiminta liikkeissä on vamman jäljiltä epätasapainoista. (Hägglund ym.

2006).

 

Miesten loukkaantumisriski on suurempi kuin naisilla. Myös aikaisempi loukkaantuminen lisää uuden vamman riskiä. Crosstraining:iin liittyvä loukkaantumisriski on minimaalinen suhteessa sen terveys- ja suorituskykyhyötyihin.

 

Lähteet:

Burns, J., Keenan, A–M & Redmond, A. 2003. Factors Associated With Triathlon-Related

Overuse Injuries. J Orthop Sports Phys Ther 33 (4), 177–184.

Calhoon, G. & Fry, A. C. 1999. Injury Rates and Profiles of Elite Competitive Weightlifters. J

Athl Train 34 (3), 232–238.

Dorrel, B. S., Long, T., Shaffer, S. & Myer, G. D. 2015. Evaluation of the Functional Movement

Screen as an Injury Prediction Tool Among Active Adult Populations: A Systematic Review

and Meta-analysis. Sports Health 7 (6), 532–537.

Giordano, B. & Weisenthal, B. 2014. Prevalence and Incidence Rates Are Not the Same.

Orthop J Sports Med 2 (7).

Hak, P. T., Hodzovic, E. & Hickey, B. 2013. The nature and prevalence of injury during

CrossFit training. J Strength Cond Res Nov 22.

Hägglund, M., Waldén, M. & Ekstrand, J. 2006. Previous injury as a risk factor for injury in

elite football: a prospective study over two consecutive seasons. Br J Sports Med 40,

767–772.

Keogh, J. W. & Winwood, P. W. 2017. The Epidemiology of Injuries Across the

Weight-Training Sports. Sports Med 47, 479–501.

Moran, S., Booker, H., Staines, J. & Williams, S. 2017. Rates and risk factors of injury in

CrossFit: A prospective cohort study.

J Sports Med Phys Fitness Jan 13.

O’Connor, F. Deuster, P. A., Davis, J., Pappas, C. G. & Knapik, J. J. 2011. Functional Movement

Screening: Predicting Injuries in Officer Candidates. Med Sci Sports Exerc 43 (12),

2224–2230.

Parkkari, J., Kannus, P., Natri, A., Lapinleimu, I., Palvanen, M., Heiskanen, M., Vuori, I. &

Järvinen M. 2004. Active Living and Injury Risk. Int J Sports Med 25, 209–216.

Partridge, J. A., Knapp, B. A. & Massengale, B. D. 2014. An Investigation of Motivational

Variables in CrossFit Facilities. J Strength Cond Res 28 (6), 1714–1721.

Raske, Å. & Norlin, R. 2002. Injury Incidence and Prevalence among Elite Weight and Power

Lifters. Am J Sports Med 30 (2), 248–256.

Sprey, J. W. C., Ferreira, T., de Lima, M. V., Duarte Jr., A., Jorge, P. B. & Santili, C. 2016. An

Epidemiological Profile of CrossFit Athletes in Brazil. Orthop J Sports Med 4 (8), 1–8.

Weisenthal, B. M., Beck, C. A., Maloney, M. D., DeHaven, K. E. & Giordano, B. D. 2014. Injury

Rate and Patterns Among CrossFit Athletes. Orthop J Sports Med 2 (4), 1–7.

 

Kirjoittajat: Juha Leukkunen ja Mari Stenman, Awesome Digi 2017